Kotikaupunki Jämsä
kaupunki, jossa ihmiset tuntevat sinut ja tervehtivät kaduilla.
No, toisinaan niin tapahtuu - kun on näkyvällä paikal
töissä niin saa tuntemattomia tuttuja paljon. Paljastukset sikseen.
Jämsä. Tulevaisuudessa jos lähden matkalle täältä ja näen Lahden kohdalla kyltin "Jämsä 101" niin hymyn jälkeen iskee kaipuu. Kukin kokee Jämsän tavallaan.
Jämsäläisen ajatuksia siis luvassa kuvan jälkeen.
Kai toi on sahatietä tossa kuvassa.
Kuva Seppolan sillasta. Liikennemerkin pylvääseen on kiinnitetty sama tiedote kolme kertaa. Käsittelin sitä tässä blogissa taannoin kuvaotsikolla "ei kai ne sitä muute usko"
Mielestäni jollain tavalla ei tota kuvaa voisi kuvata muualla kun Jämsässä. Juuri noi kyltit.. Miksi kolme? Selitystä ei varmaan saa, vaikka lähettäisi kuvan kysymyksineen paikallislehti Koillis-Hämeeseen päivän kysymykseksi.
Toi joki tuo vettä Kankarisvedestä Jämsänkosken paperitehtaan alitse. Moniko joki Suomessa menee tehdaskompleksin alitse.
Autoille on uusimman Koilarin mukaan sattunut ja tapahtunut. Rekasta räjähti rengas Korpilahdella, henkilöauto ajanut ojaan Kaipolanväylällä. Auto törmäsi koivuun, kuski ensiapuun. Ja vielä ihan Jämsän keskustassa on sattunut sellaista - että henkilöautosta on varastettu pyörät.
Himos kehittyy, vaikkei kylpylää tulisikaan. Jämsään nousee koko ajan uusia taloja, vaikkei nuoriso tänne jäisikään. Paluumuuttajina ehkä, mutta tässä maailmassa se vaihtoehto on mielestäni epävarma. Siis kun oppii että kyl sitä elämää on muuallakin - niin sinne sitten kaipaa. Tiedän kokemuksesta. Siksihän täskin blogis joskus toisinaan on kuvia Helsingistä.
No, kolmen viikon kesäloma on ohitse tänään. Takaisin töihin vain.